Sveitsiläinen psykiatri Carl Gustav Jung (1875-1961) oli syvyyspsykologian uranuurajia. Varhaisina työvuosinaan hän oli Siegmund Freudin merkittävä yhteistyökumppani, mutta teoreettiset erimielisyydet erottivat heidän tiensä, ja molemmille terapiasuuntauksille muodostui omat painopistealueensa.

Jung korosti ajattelussaan ihmisen katseen siirtymistä iän myötä ulkoisesta maailmasta sisäiseen maailmaan. Ensimmäisellä elämänpuoliskolla voimavarat suuntautuvat opiskeluun, työelämään, perheeseen, saavuttamiseen ja oman paikan löytämiseen. Keski-iästä eteenpäin toisessa elämänpuoliskossa yhä tärkeämmäksi tulee elämän merkityksellisyys ja sisäisen tasapainon kokemus.

Jungilaisessa analyysissä työskentelyn ytimessä on löytää yhteys sisällämme olevaan toiseen, siihen joka ei ole vain ajatteleva ja puuhaileva tietoinen mielemme. Psyyken tiedostamattomat osat ohjaavat elämäämme, vaikka emme antaisi niille minkäänlaista huomiota. Vaikka tiedostamatonta ei voi koskaan kokonaan sisällyttää tietoiseen mieleen, siihen voi löytää elävän yhteyden. Yhteys lisää sisäisen tilan ja rauhan kokemusta. Psyyken tiedostamattomien puolien tutkiminen voi avata elämälle uusia suuntia ja tuoda yhä lähemmäksi aitoa minuutta. Jung kuvaa ihmisen elämää individuaatiomatkana, jossa päämääränä on tulla siksi, joka on aina ollut.

Jungilaisessa psykoanalyysissä työskennellään myös unien kanssa. Unet ovat tiedostamattoman mielen lahjoittamia kuvia, mielikuvia ja symboleita, jotka tuovat ajattelevalle mielelle uuden näkökulman ja vastavoiman. Piirtämällä ja maalaamalla sekä aktiivisella kuvittelulla on myös mahdollisuus löytää yhteyksiä unenomaiseen tiedostamattomaan maailmaan.

Jung nimitti teoriaansa analyyttiseksi psykologiaksi. Yksi sen kulmakiviä ja erityispiirteitä on kollektiivisen tiedostamattoman käsite. Yksilöllisten erojen, ominaisuuksien ja elämänkokemusten tuolla puolen jaamme kaikki yhteisen, arkaaisen mielen syvän tiedostamattoman tason, jossa ei ole mitään yksilöllistä. Kollektiivista tiedostamatonta ei ole mahdollista kokea suoraan tietoisesti, vaan se näyttäytyy viitteenomaisesti. Kollektiivisen tiedostamattoman sisällöt ovat arkkityyppejä, ihmiselämän tyypillisiä hahmoja, tilanteita ja prosesseja. Niillä on yhteinen ydin, vaikka yksilölliset ilmenemismuodot vaihtelevatkin. Arkkityyppeihin törmäämme esimerkiksi unissa, myyteissä, symboleissa, saduissa, mielikuvissa ja taiteessa. Ne vaikuttavat elämäämme voimakkaasti.

Terapiatyöskentelyssä arkkityyppikäsite voi auttaa ymmärtämään yhteyttä toisiin ihmisiin: en ole kokemuksessani yksin, vaan kanssani on kärsinyt koko ihmiskunta. Jakaessamme yhteisen kollektiivisen tiedostamattoman olemme kaikki toisiimme linkittyneitä. Kun yksi ihminen kärsii, koko ihmiskunta kärsii. Kun luonto tuhoutuu, psyykemme kärsii. Tämän yhteyden syvä kokemus muuttaa suhdettamme sekä omaan itseemme että koko ympäröivään maailmaan.

Ota yhteyttä ja kysy lisää.